Perse edellä puuhun

Kämppä hujan hajalla. Koronavirus jyllää suomessa. Minulla muutto edessä. Yksinään kaaoksessa seison.  Yhtäkkiä olenkin pennun omistaja🥰 3 vuotta sitten tein lupauksen että kun omista koiristani aika jättää, minulle tulee Tosa Inu. Ja nyt se on syntynyt, maksettu, paperit tehty. Vielä tuskaisen pitkä odottelu että saan pennun kotiin. Mutta aika menee nopeesti, kiitos muuton ja uuden työpaikan!  Kun tässä istahdin sohvalle ja mietin tätä minun pakkomielteistä halua saada juuri tietynlainen koira, olen varmaankin ollut ärsyttävä persoona. Mutta edelleenkin tämä onkin minun koira. On monia koiria, mutta tämä on minun.  Ihmiset ympärilläni ovat taas kuten olettaa pystyi, ignooranneet tämän asian tyystin. Ja se olikin odotettavissa. Mieluummin taas tuodaan ne omat murheet siihen ja ulistaan kuin huorat kirkossa. Noh. Selvittäkää ne. Älkää minua vaivatko enää.  On hyvin lähellä idiotismia edes kuvitella että yksikään ihminen joka ei ole ollut täysillä matkassa tämä

Toiseksi viimeinen työvuoro(yövuoro) menossa perkele! Kotona mukavasti kaikki hujanhajan ja tavarat alkaa käydä vähiin, kiitos inventaarion jota tässä samalla suoritan. Varmaankin jokaisen ihmisen elämän yksi hetki on se kun pidät niitä 7.5 vuotta vanhoja kynttilän jämiä kädessäsi ja vakuutat itsellesi "no kyllä näille vielä käyttöä on!"  No ihan varmasti on. Kuten jo viimeiset 7 vuotta sen todistaa. Jokin sellainen rentouttava fiilis on tunkea polttoon oikeastaan kaikki mitä yli sekunnin joudun miettimään että tarvitsenko tätä.  Joten kaikesta päätellen, yksi viikko menee shoppaillessa uudella paikkakunnalla 🙃 mutta toki tämä on hyvä systeemi tutustua ympäristöön. No kuitenkin. Siinä kaaoksen ja banaanilaatikoiden keskellä kun seisoo niin huomaa hassunhauskan lieveilmiön mitä tämä aiheuttaa ihmisissä. Nyt juurikin tällä hetkellä! Juuri kyseisellä hetkellä kun tarvitsen kaikki voimani omaan käyttöön, onkin yhtäkkiä kaikilla niin paljon huolia, suunnitelmia, kerrottavaa ja va

Ja tässä minä taas seison, hetkenä jolloin voisin niin mielelläni istahtaa koirieni kanssa lattialle ja saada heiltä voimia olla vahva. Päätös muutosta ottikin niin hyvin tuulta alleen että kolmen viikon päästä on uusi paikka alla. Uusi työ ja toukokuussa uusi koiranpentu. Hitosti tekisi mieli taas luovuttaa. Mutta silloin olisin kuin kaikki muut. En ole "kaikki muut", olen minä. Toki järkevä ihminen hyödyntäisi tukiverkostoaan ja hymyssäsuin ihanasti muutetaan 600km kavereitten avustuksella ja sitä ennen läksiäiset jossa kaikilla on niin hauskaa. Minun tapa on tehdä kaikki yksin. Ehket jopa rituaalin tapainen tämä fiilis on. Tässä tilanteessa punnitaan hyvin vahvasti haluanko minä tätä. Kuin niin moni täällä hevon korvessa onkin joskus laatinut sen elämänsä suunnitelman ja yhtäkkiä huomaa että siinä työnnellään fiskarsin lumentyöntimellä pihatietä puhtaaksi lumesta, vanhat talvikamppeet päällä ruvetaan nojaamaan työntimeen ja päähän pälkähtää ajatus, näinkö tämä meni minun v

Jossain kohdassa elämää tulee väistämättä se tunne, että kaikki vaan menee mönkään ja koko maailma tuntuu sotivan sinua vastaan. Onneksi tämä on vaan väliaikaista. Kuten monesti jo tämän asian julki tuoneena, olen edelleen sitä mieltä että olosuhteet kasvattavat luonnetta.  Rikin kanssa vedettiin viimeinen aamulenkki tyylillä loppuun. 1.5h käveltiin hissukseen maisemia ihastellen ja hieman vanhus jaksoi leikkiäkkin💪✌️ Kuitenkin sitten yhdestä risteyksestä käännyttiin eläinlääkärin pihaan. Aulassa odotteli jo pari muuta nuorempaa koiraa, heillä kovin kirkas elämänvalo silmissä. Riki kuitenkin istui määrätietoisesti minun vieressä välittämättä mistään muusta kuin minusta. Sitten ensimmäisenä päästiinkin lääkärin luokse.  Rauhoittavan piikin jälkeen nostin Rikin pöydälle. Siinä hetkessä näin Herran silmistä pienen kiitoksen. Lähdin pois huoneesta lopetuksen ajaksi.  Epätietoinen tunne rinnassa kun lääkäri käveli ulos huoneesta ja Riki vaan enää makasi pöydällä.  Lääkäri kehui Rikiä että

Aikas kaunis aamu taas meneillään ja ehket pieni hankilenkki koirien kanssa tekee terää ja pää saa vähän nollaantua. Mutta jos kuitenkin kupillinen brazil kahvia ja hiemän näpyttelyä puhelimella ensin👌 Mielen päällä tänään on "askhole" tyypit! En tiedä tunnistaako joku tällaisen mutta kyseessä siis sellainen ilmestys, että kysytään ratkaisua ongelmaan ja tehdään päinvastoin. Noh, tässä universumissa kaikilla on oikeus tehdä kuten haluaa ja haluan kunnioittaa sitä. Mutta miksi minun aikaa haaskataan sillä kysymisellä? Jos olet jo muodostanut mielipiteesi asiaan niin miksi minua tai muita pitää kuormittaa tällä kyseisellä aiheella? Haetko hyväksyntää vai mitä tämä on? No minä olen ottanut tähän hyvin jyrkän kannan. Olen hiljaa. Ja pysyn hiljaa. Enkä palaa aiheeseen enää ikinä.         "Fool me once, shame on you. Fool me twice,                                     shame on me" Itselle hyvin rakkaaksi ajatukseksi muodostunut filosofia liittyy juuri

4.6 lähtevä lento. Reilu 2kk vielä tallustetaan Suomen maalla ja minulla on hyvä olla. En tiedä onko tämä jotain ihmislauman kevätmasennusta vai mitä, mutta hyvin monella muulle ei tunnu asiat olevan samanlailla. Mutta heistä en puhukkaan nyt. Vaan minusta. Minun pääni rikkauksiin kuuluu juurikin tällainen pienestä asiasta täysillä nauttiminen. Hyvänä esimerkkinä toimii meidän työpaikan lemmikki varis! Suurta iloa tuottaa tämä tyyppi joka minut aina etsii kentältä ja nälkäisenä lehahtaa viereen kävelemään. Keväässä on itselle niin paljon hyvää. Toisaalta mukava nähdä myös ihmisiä kun he ovat koloistaan kaivautuneet ulos, mutta miten paljon ihmisiä, yhtä paljon draamaa. Noh, draamaa kestää hyvin jos henkilö antaa takaisin myös. Tämän takia juurikin on hyvä potkia pois kaikki ne jotka eivät takaisin anna. Ja olen edelleen paljon vahvempi tämän päätöksen kanssa. Pahan ihmisen maineesta saan vieläkin varmasti nauttia ja se on minulle täysin OK. Toisaalta ne jotka minut tuntee, s