Perse edellä puuhun

Siinäpä on ironiaa tarpeeksi, kun miettii että maailma jossa olen yksin ajatusteni kanssa, muuttuukin kaikille todeksi😅 Oma jääräpäisyyteni on johdattanut minut tähän pisteeseen, että nyt kun koko maailma palaa, onkin hauska tuumata kaikille tasapuolisesti: haistakaa vittu ja vikiskää päälle 😅 Siinä saa perheidyllit, murheet ja kaikki muu vastaava aivan uudet mittasuhteet kun tämä virus jyllää läpi maailman, reilusti tasapuolisesti kaikkia kunnioittaen, ketään unohtamatta. Hauska huomata miten Teemun auttava puhelin onkin aika tulessa, jokaisella on tarve päästä purkamaan päätään kun epätietoisuus muuttuu todeksi. Noh, tämä on vasta alkusoittoa. Kiinassa jo uusi epidemia nimeltä hantavirus on jo puhjennut, joten sitä odotellessa. Oma tavoite kuitenkin pysyy samana, ja saavutan sen keinolla millä hyvänsä. Palakoot maailma ympärillä. Mutta minä olen kohta koiranpennun omistaja. Pennun joka tulee merkkaamaan minulle enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Tämä on nyt viimein

Kämppä hujan hajalla. Koronavirus jyllää suomessa. Minulla muutto edessä. Yksinään kaaoksessa seison.  Yhtäkkiä olenkin pennun omistaja🥰 3 vuotta sitten tein lupauksen että kun omista koiristani aika jättää, minulle tulee Tosa Inu. Ja nyt se on syntynyt, maksettu, paperit tehty. Vielä tuskaisen pitkä odottelu että saan pennun kotiin. Mutta aika menee nopeesti, kiitos muuton ja uuden työpaikan!  Kun tässä istahdin sohvalle ja mietin tätä minun pakkomielteistä halua saada juuri tietynlainen koira, olen varmaankin ollut ärsyttävä persoona. Mutta edelleenkin tämä onkin minun koira. On monia koiria, mutta tämä on minun.  Ihmiset ympärilläni ovat taas kuten olettaa pystyi, ignooranneet tämän asian tyystin. Ja se olikin odotettavissa. Mieluummin taas tuodaan ne omat murheet siihen ja ulistaan kuin huorat kirkossa. Noh. Selvittäkää ne. Älkää minua vaivatko enää.  On hyvin lähellä idiotismia edes kuvitella että yksikään ihminen joka ei ole ollut täysillä matkassa tämä

Toiseksi viimeinen työvuoro(yövuoro) menossa perkele! Kotona mukavasti kaikki hujanhajan ja tavarat alkaa käydä vähiin, kiitos inventaarion jota tässä samalla suoritan. Varmaankin jokaisen ihmisen elämän yksi hetki on se kun pidät niitä 7.5 vuotta vanhoja kynttilän jämiä kädessäsi ja vakuutat itsellesi "no kyllä näille vielä käyttöä on!"  No ihan varmasti on. Kuten jo viimeiset 7 vuotta sen todistaa. Jokin sellainen rentouttava fiilis on tunkea polttoon oikeastaan kaikki mitä yli sekunnin joudun miettimään että tarvitsenko tätä.  Joten kaikesta päätellen, yksi viikko menee shoppaillessa uudella paikkakunnalla 🙃 mutta toki tämä on hyvä systeemi tutustua ympäristöön. No kuitenkin. Siinä kaaoksen ja banaanilaatikoiden keskellä kun seisoo niin huomaa hassunhauskan lieveilmiön mitä tämä aiheuttaa ihmisissä. Nyt juurikin tällä hetkellä! Juuri kyseisellä hetkellä kun tarvitsen kaikki voimani omaan käyttöön, onkin yhtäkkiä kaikilla niin paljon huolia, suunnitelmia, kerrottavaa ja va