2 viikon loppurutistus 🙊

Toiseksi viimeinen työvuoro(yövuoro) menossa perkele! Kotona mukavasti kaikki hujanhajan ja tavarat alkaa käydä vähiin, kiitos inventaarion jota tässä samalla suoritan.

Varmaankin jokaisen ihmisen elämän yksi hetki on se kun pidät niitä 7.5 vuotta vanhoja kynttilän jämiä kädessäsi ja vakuutat itsellesi "no kyllä näille vielä käyttöä on!" 

No ihan varmasti on. Kuten jo viimeiset 7 vuotta sen todistaa.

Jokin sellainen rentouttava fiilis on tunkea polttoon oikeastaan kaikki mitä yli sekunnin joudun miettimään että tarvitsenko tätä. 

Joten kaikesta päätellen, yksi viikko menee shoppaillessa uudella paikkakunnalla 🙃 mutta toki tämä on hyvä systeemi tutustua ympäristöön.

No kuitenkin. Siinä kaaoksen ja banaanilaatikoiden keskellä kun seisoo niin huomaa hassunhauskan lieveilmiön mitä tämä aiheuttaa ihmisissä. Nyt juurikin tällä hetkellä! Juuri kyseisellä hetkellä kun tarvitsen kaikki voimani omaan käyttöön, onkin yhtäkkiä kaikilla niin paljon huolia, suunnitelmia, kerrottavaa ja varsin avuntarvetta. Että minun varmaan pitäisi jättää leikki sikseen, perustaa jokin ihmeen parannusklinikka. 

Onneksi tässä on turvanani tämä "paha Teemu" joka viisveisaa mistään muusta kuin määränpäästä. Rumaltahan se kuulostaa! Mutta edelleen, 2 viikon päästä majailen uudessa paikassa, uuden edessä ja voin vaan tyytyväisenä olla hetken. Tilata perhepitsan, laittaa the Joker leffan pyörimään ja pistää puhelimen vaan rauhallisesti pöydälle ja tuumata. No olipas taas✌️

Mutta hei! Tokihan se satuttaa kun ei yhtäkkiä herukkaan minulta huomiota, sympatiaa ja tai muutakaan mitä ehket joku tarvitsee. 

Joskos kuitenkin kelaatte hieman taaksepäin ja mietitte, milloin olette tämän kysyneet viimeksi: hei Teemu! Miten sinulla menee?