Perse edellä puuhun

"Muutos ei satu, vaan muutoksen vastustaminen sattuu" Varmaankin jokaisella ihmisellä on elämässään se vaihe, kun siitä kärpäsestä tehdään härkänen. Vähän sama tunne kun maanantai aamun herätyskello pärähtää soimaan ja sängynpohjalla viikonlopun ihanuuksissa elävä ihmisraato kuuntelee päätään joka väittää, ettet jaksa nyt tuota kelloa edes sammuttaa. Tässä, kuten myös hyvin monessa muussa asiassa meidän ihana mielemme väittää meille kyseisen suoriutumisen olevan täysin ylitsepääsemätön. Yliajattelemisen ketjussa tapahtuu aina ongelman tiedostaminen, seuraavana tuleekin sitten dramatisointi ja siinä vaiheessa pirun kuvat onkin sitä luokkaa että tuntuu kuin sielu revitään kahtia ja ainut realistinen vaihtoehto on ottaa itseään polvista kiinni ja itkeä. Voi kun joku minulle toisi 5 miljoonaa euroa ja silittäisi minun päätä niin kaikki olisi taas hyvin! No kardashianin perheessä varmaan käydään samoja tunnereaktioita läpi, tuskin heillä on vaan sillä 5 miljoonalla mitään

Työputken jälkeinen jumimispäivä. Joten autohommia hieman ja sitten onkin hetki, jolloin Teemun on hetki antaa aikaa itselleen. Kaiken hulinan, menon ja olkapääkivun keskellä on hyvin tärkeää istahtaa ja pikkasen vaan huokasta että "ollaampas elossa vieläkin" 🕺 Tällaisesta omatoimisesta hemmottelusta on tullut hieman tapa itselle. Omaan hetkeen kuuluu lähinnä hyvä ruoka, kynttilät ja hieman alkoholia. Musiikkia ja pimeyttä. Oman elämäntilanteen hyväksyminen auttaa tässä asiassa paljon. Vaikka mitä ympärillä kuulee sanottavan, tietää että yksin edelleen istuu jalat ristissä, silmät kevyesti kiinni painettuna ja odottaen kärsivällisesti. Hetki jolloin voi itselle kuiskata;  "Minä olen. Rauha sydämmessäni, rauha sielussani." On niitä hetkiä kun tarvitsisi seuraa ja ehket tämä vuorojen loppuminen on isoimpia hetkiä sille. Kuitenkin kaikki ymmärrys mitä oma mieli pitää sisällään, auttaa ymmärtämään ja jaksamaan. Toisaalta, kuka näkee vaivaa toisen eteen täss

Siinä uudelleen lanseeratussa huolto-aseman tilassa, jossa pieni ihminen muistelee aikaa kun iskän kanssa tankilla käytiin ja tupakansavu leijaili sisällä. Ukkoparven röhönauru erottui jo ulos asti ja ehket se suffeli keksi ja pillimehu oli onnistuttu kerjäämään isältä, kun siihen kaiken maailman tiedon toimistoon istuuduttiin vähäksi aikaa kuuntelemaan kun kaikki on tehnyt taas väärin, joku on vienyt toisen rahat ja joillakin akka on karannu uuden miehen matkaan. Meillä kaikilla on oma mielipide. Mutta oletko varma että se on sinun? Oletko istahtanut joskus miettimään että onko todella? Kaikilla on ainakin se mielipide että juoruilu on perseestä! Kuka osaa sanoa mistä juoru syntyy? "Juoru syntyy siinä vaiheessa kun yhden ihmisen mielipiteestä tai havainnosta tulee yleinen totuus." Mutta tällainen vaikuttaa meidän mielipiteeseen paljonkin. Toinen mikä vaikuttaa, on yleinen mielipide. Tosiaan palaan lempi eläinkokeeseen taas kerran. "20 apinaa laitettiin häk

Jees eli kehittymistä alkanut tapahtumaan taas ja siksi otetaankin härkää sarvista ja perjantaina syöksyn kehonkoostumus mittaukseen. Aikajanaa mietittynä 2020 kesä olisi hyvä hetki koettaa että mihin kuntoon pääsee. Eli reilu vuosi pitäisi paiskia töitä tämän asian eteen, siihen vielä lisätään lihaskato ensi kesän reissussa. Noh, on jaksettava silloin kun muut lepää.👊 Ei enää jännitä sinänsä se että miten tuollaisissa kisoissa menestyy, vaan riittääkö pää pitää itsekuria noin pitkää aikaa😳 no oli miten oli, näillä mennään. Ja tänään vedän ranch sipsejä ja dippiä kaksin käsin ja huomenna taas kunnon rääkki päälle💪 Mutta voi tätä pienen ihmisen innostumista asioista. Kun aina pitäisi niin "aikuismainen" olla joka paikassa. Mutta minä olen sitä mieltä, että jos et voi olla juuri se iloinen ja hökelö, niin ehket Seura on väärä? On niitä hetkiä maailmassa, kun et oikeasti edes älyä tätä, ennenkuin törmäät tällaiseen. Pakkosuorittaminen ja toisen miellyttäminen on ihan

Okei löysin youtubesta tällasen hauskan munkin joka puhuu minun pääni puolesta! Dandapani. No en nyt laita tähän mitään linkki vuorta vaan löydätte varmasti, jos etsitte. Kuitenkin. Yhdessä videossa sain oman pääni sisään muodon tuhannelle ajatukselle, joita olen ihmisille kokeillut selittää. Meillä jokaisella on 100% energiaa jokaiselle päivälle käytössä. Kuin me sen käytämme, onkin sitten eri asia. Voimme käyttää energiaamme hyvään tai huonoon. Sillä ei ole väliä. Mutta päivän lopussa energiamme on lopussa. Jos aloititte aamunne lukemalla maailman uutiset ilta-sanomista, tuskastuen siitä mitä päivä tuo tullessaan ja etsien ongelmaa mikä ei ole edes läsnä tai lähellä sinua, energianne alkaa huveta jo siinä vaiöheessa kun siihen Suolakurkku purkkiin saatte tupakan tumpin laitettua. Häiriötekijät vievät energiaamme. Vaikka esimerkiksi puhelimesta on niin paljon hyötyä, niin monta kertaa päivässä keskittymisenne herpaantuu puhelimen takia? Jos kaksi ihmistä keskittyy to

Yövuoron aloitusriehassa mittari näytti -25 pakkasta. Kuulosuojaimia pöydällä ja vähän palanut kahvin tuoksu leijailee työpaikan taukotilassa. "Hyrrr saatana kun on kylmä" kuuluu kun huoltomies ja sähkömies tulee tupaan ulkokeikalta. Spekulointi siitä miten pitkään pakkaset jatkuu ja vanhojen muistelu kuinka aikoinaan oli juhannuksenakin enemmän pakkasta kuin nyt. Minun mieli on taas n. 11 000 km päässä koillisessa. Jossa heräilen aamu yhdeksältä ja vain pelkät shortsit kiskasen jalkaan ja hyppään vesiputoukseen. Siitä käppäillen jatkan resorttiin josta otan aamukahvin käteen ja istahdan terassille, camelin tupakan laitan huuleen ja päässä ei ole yhtään mitään. Tai noh, huoli siitä että että missäs minä sen 80 senttiä maksavan lounaan söisin💓 Mutta mitä sillä on väliä? Reppu selkään ja treenisalia kohti vaan! Kun haaveille luodaan suunnitelma, niistä tulee määränpäitä. Ja ilman määränpäitä ei ihmisellä ole mitään. Määränpää pitää meidät ruodussa, se auttaa tekemä