Yliajattelemisen taikaa
"Muutos ei satu, vaan muutoksen vastustaminen sattuu"
Varmaankin jokaisella ihmisellä on elämässään se vaihe, kun siitä kärpäsestä tehdään härkänen. Vähän sama tunne kun maanantai aamun herätyskello pärähtää soimaan ja sängynpohjalla viikonlopun ihanuuksissa elävä ihmisraato kuuntelee päätään joka väittää, ettet jaksa nyt tuota kelloa edes sammuttaa.
Tässä, kuten myös hyvin monessa muussa asiassa meidän ihana mielemme väittää meille kyseisen suoriutumisen olevan täysin ylitsepääsemätön.
Yliajattelemisen ketjussa tapahtuu aina ongelman tiedostaminen, seuraavana tuleekin sitten dramatisointi ja siinä vaiheessa pirun kuvat onkin sitä luokkaa että tuntuu kuin sielu revitään kahtia ja ainut realistinen vaihtoehto on ottaa itseään polvista kiinni ja itkeä.
Voi kun joku minulle toisi 5 miljoonaa euroa ja silittäisi minun päätä niin kaikki olisi taas hyvin!
No kardashianin perheessä varmaan käydään samoja tunnereaktioita läpi, tuskin heillä on vaan sillä 5 miljoonalla mitään tekemistä pelastumisen kanssa.
Ongelmien määrä ihmisillä pysyy aina vakiona. Asia on taas eri, kun hoksaa miten niihin suhtautuu. Nykyään tuntuu tämä paniikki ja hanskat tiskiin olevan ihan normaali käytäntö.
Realisointi on yksi hyvä keino päästä eroon tällaisesta ongelmasta. Buddhan ohje taitaa mennä jotenkin näin: kysy itseltäsi.
1. Vaikuttaako tämä minuun?
2. Vaikuttaako tämä minuun viikon tai vuoden päästä?
3. Voinko tehdä asialle jotain?
4. Voinko elää asian kanssa?
5. Onko tämä ongelma olemassa vai oletatko sen olevan jossain vaiheessa?
Luulen että tässä vaiheessa on jo vastaus nenänne edessä, ja prosessi voi alkaa.
Miksi me tuhlaamme elämän siihen että arvailemme tulevaisuutta ja toivomme helppoa elämää? Minusta täällä nykyhetkessä on jo ihan mukava olla ja se fakta että siihen viikon päähän oletettuun ongelmaan minulla ei ole vastausta.
Jos joillain on, niin voisikko hän samalla lahjallaan noukkia minulle eurojackpotin numerot valmiiksi sieltä tulevaisuudesta?
Ja siihen helpon elämän rukoiluun? Kumpi todennäköisesti tapahtuu? Se että saat helpon elämän. Vai opit ja ansaitset sen?
Siinä vaiheessa kun tämä sama virsi käynnistyy päässänne niin kokeilkaa vaikka rukoilla voimia pärjätä tässä nykyisessä elämässä. Ehket sitten tulevaisuudessa se aamuheräämisen tuhannen auringon voimalla iskevä tuska on vähän lievittynyt?
Tai voit jatkaa samaa rataa, päätös on aina sinun. Eikä ole vääriä päätöksiä. Mutta turha osoittaa sormella muita. ADIOS.
Varmaankin jokaisella ihmisellä on elämässään se vaihe, kun siitä kärpäsestä tehdään härkänen. Vähän sama tunne kun maanantai aamun herätyskello pärähtää soimaan ja sängynpohjalla viikonlopun ihanuuksissa elävä ihmisraato kuuntelee päätään joka väittää, ettet jaksa nyt tuota kelloa edes sammuttaa.
Tässä, kuten myös hyvin monessa muussa asiassa meidän ihana mielemme väittää meille kyseisen suoriutumisen olevan täysin ylitsepääsemätön.
Yliajattelemisen ketjussa tapahtuu aina ongelman tiedostaminen, seuraavana tuleekin sitten dramatisointi ja siinä vaiheessa pirun kuvat onkin sitä luokkaa että tuntuu kuin sielu revitään kahtia ja ainut realistinen vaihtoehto on ottaa itseään polvista kiinni ja itkeä.
Voi kun joku minulle toisi 5 miljoonaa euroa ja silittäisi minun päätä niin kaikki olisi taas hyvin!
No kardashianin perheessä varmaan käydään samoja tunnereaktioita läpi, tuskin heillä on vaan sillä 5 miljoonalla mitään tekemistä pelastumisen kanssa.
Ongelmien määrä ihmisillä pysyy aina vakiona. Asia on taas eri, kun hoksaa miten niihin suhtautuu. Nykyään tuntuu tämä paniikki ja hanskat tiskiin olevan ihan normaali käytäntö.
Realisointi on yksi hyvä keino päästä eroon tällaisesta ongelmasta. Buddhan ohje taitaa mennä jotenkin näin: kysy itseltäsi.
1. Vaikuttaako tämä minuun?
2. Vaikuttaako tämä minuun viikon tai vuoden päästä?
3. Voinko tehdä asialle jotain?
4. Voinko elää asian kanssa?
5. Onko tämä ongelma olemassa vai oletatko sen olevan jossain vaiheessa?
Luulen että tässä vaiheessa on jo vastaus nenänne edessä, ja prosessi voi alkaa.
Miksi me tuhlaamme elämän siihen että arvailemme tulevaisuutta ja toivomme helppoa elämää? Minusta täällä nykyhetkessä on jo ihan mukava olla ja se fakta että siihen viikon päähän oletettuun ongelmaan minulla ei ole vastausta.
Jos joillain on, niin voisikko hän samalla lahjallaan noukkia minulle eurojackpotin numerot valmiiksi sieltä tulevaisuudesta?
Ja siihen helpon elämän rukoiluun? Kumpi todennäköisesti tapahtuu? Se että saat helpon elämän. Vai opit ja ansaitset sen?
Siinä vaiheessa kun tämä sama virsi käynnistyy päässänne niin kokeilkaa vaikka rukoilla voimia pärjätä tässä nykyisessä elämässä. Ehket sitten tulevaisuudessa se aamuheräämisen tuhannen auringon voimalla iskevä tuska on vähän lievittynyt?
Tai voit jatkaa samaa rataa, päätös on aina sinun. Eikä ole vääriä päätöksiä. Mutta turha osoittaa sormella muita. ADIOS.
Kommentit
Lähetä kommentti