Makustelua.

Yövuoron aloitusriehassa mittari näytti -25 pakkasta. Kuulosuojaimia pöydällä ja vähän palanut kahvin tuoksu leijailee työpaikan taukotilassa.

"Hyrrr saatana kun on kylmä" kuuluu kun huoltomies ja sähkömies tulee tupaan ulkokeikalta.
Spekulointi siitä miten pitkään pakkaset jatkuu ja vanhojen muistelu kuinka aikoinaan oli juhannuksenakin enemmän pakkasta kuin nyt.

Minun mieli on taas n. 11 000 km päässä koillisessa. Jossa heräilen aamu yhdeksältä ja vain pelkät shortsit kiskasen jalkaan ja hyppään vesiputoukseen. Siitä käppäillen jatkan resorttiin josta otan aamukahvin käteen ja istahdan terassille, camelin tupakan laitan huuleen ja päässä ei ole yhtään mitään.
Tai noh, huoli siitä että että missäs minä sen 80 senttiä maksavan lounaan söisin💓

Mutta mitä sillä on väliä? Reppu selkään ja treenisalia kohti vaan!

Kun haaveille luodaan suunnitelma, niistä tulee määränpäitä. Ja ilman määränpäitä ei ihmisellä ole mitään.

Määränpää pitää meidät ruodussa, se auttaa tekemään päätöksiä, tekoja ja luopumisia. Joita hyvin harva ymmärtää, tai edes haluaa ymmärtää.

Tähän passaa yksi buddhan lause!
"Ensin he eivät välitä sinusta, sitten he nauravat sinulle, sitten he taistelevat sinua vastaan, sitten sinä voitat."

Niin pitkään kun toisilla ei ole todellista kuvaa sinun mielestä, aina tällaiset haaveet tuntuu omituisilta. Mutta se on ok.
Ehket sellainen ystävä ilmestyy viereen ja ojentaa sinulle kaljan käteen. Kysyy rauhallisella äänellä: "kerrohan lisää tästä."

Älkää ihmiset luovuttako vaikka paikallisen kuppilan profeetat on jo ennustaneet sinun epäonnistumisen.👌