Hidastamista vai kuolemista?

Hih! "no sitten lepäät!"
Lause joka saa minut hulluuden partaalle😬
Miksi me levätään, tai nukutaan? Onko se meille pakottava tarve vai ehket pakokeino todellisuudesta?
Toki tilanteet vaihtelee, kun 2 vuorokautta painat samoilla silmillä, niin unentarve on todellinen. Mutta 8h unet päivässä plus päikkärit?
Odotammeko ihmettä, vai haluammeko ajan kuluvan nopeammin?
Fyysisesti ihmisen kroppa kestää n. 6h unilla vuorokauden ihan heittämällä, seuraava kysymys kuuluukin, että onko kroppa väsynyt vai kenties sielu?
Ihminen tarvitsee päälleen tekemistä, kokemuksia ja tunteita. Nämä kun laiminlyödään, lopputuloksena on hyvinkin oletettavasti nukkuminen. Evoluutio etsii meille aina kaikista levollisimman vaihtoehdon. Esimerkiksi kaupassa evoluution mielestä on vaan helpompi ottaa se kampaviineri salaatin sijaan koska se on nopeampaa energiaa.

Mieli toimii samalla keinoin. Eli se automaattisesti pyrkii "nollatilaan". Eli lepoon. Sitten se ilmoittaa kropalle, että nyt pitäisi nukkua.
Onko se hyvä vai huono juttu, siihen en osaa sanoa mitään
Mutta minä en nuku! Korkeintaan siksi, että on pakko. Jos saisin päättää, niin tunti päivässä olisi sopiva aika!
Omko minussa jokin vialla? Hyvin todennäköisesti kyllä! Mutta mieti sitten seuraavan kerran tätä asiaa kun nukut, koska minä sillä välin nautin elämästäni!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omia ajatuksia välillä...

Kuva
4.6 lähtevä lento. Reilu 2kk vielä tallustetaan Suomen maalla ja minulla on hyvä olla. En tiedä onko tämä jotain ihmislauman kevätmasennusta vai mitä, mutta hyvin monella muulle ei tunnu asiat olevan samanlailla. Mutta heistä en puhukkaan nyt. Vaan minusta. Minun pääni rikkauksiin kuuluu juurikin tällainen pienestä asiasta täysillä nauttiminen. Hyvänä esimerkkinä toimii meidän työpaikan lemmikki varis! Suurta iloa tuottaa tämä tyyppi joka minut aina etsii kentältä ja nälkäisenä lehahtaa viereen kävelemään. Keväässä on itselle niin paljon hyvää. Toisaalta mukava nähdä myös ihmisiä kun he ovat koloistaan kaivautuneet ulos, mutta miten paljon ihmisiä, yhtä paljon draamaa. Noh, draamaa kestää hyvin jos henkilö antaa takaisin myös. Tämän takia juurikin on hyvä potkia pois kaikki ne jotka eivät takaisin anna. Ja olen edelleen paljon vahvempi tämän päätöksen kanssa. Pahan ihmisen maineesta saan vieläkin varmasti nauttia ja se on minulle täysin OK. Toisaalta ne jotka minut tuntee, s
Lue lisää

vaikeita aikoja.

Kuva
Jossain kohdassa elämää tulee väistämättä se tunne, että kaikki vaan menee mönkään ja koko maailma tuntuu sotivan sinua vastaan. Onneksi tämä on vaan väliaikaista. Kuten monesti jo tämän asian julki tuoneena, olen edelleen sitä mieltä että olosuhteet kasvattavat luonnetta.  Rikin kanssa vedettiin viimeinen aamulenkki tyylillä loppuun. 1.5h käveltiin hissukseen maisemia ihastellen ja hieman vanhus jaksoi leikkiäkkin💪✌️ Kuitenkin sitten yhdestä risteyksestä käännyttiin eläinlääkärin pihaan. Aulassa odotteli jo pari muuta nuorempaa koiraa, heillä kovin kirkas elämänvalo silmissä. Riki kuitenkin istui määrätietoisesti minun vieressä välittämättä mistään muusta kuin minusta. Sitten ensimmäisenä päästiinkin lääkärin luokse.  Rauhoittavan piikin jälkeen nostin Rikin pöydälle. Siinä hetkessä näin Herran silmistä pienen kiitoksen. Lähdin pois huoneesta lopetuksen ajaksi.  Epätietoinen tunne rinnassa kun lääkäri käveli ulos huoneesta ja Riki vaan enää makasi pöydällä.  Lääkäri kehui Rikiä että
Lue lisää

koronan keskellä iloa🙃

Kuva
Kämppä hujan hajalla. Koronavirus jyllää suomessa. Minulla muutto edessä. Yksinään kaaoksessa seison.  Yhtäkkiä olenkin pennun omistaja🥰 3 vuotta sitten tein lupauksen että kun omista koiristani aika jättää, minulle tulee Tosa Inu. Ja nyt se on syntynyt, maksettu, paperit tehty. Vielä tuskaisen pitkä odottelu että saan pennun kotiin. Mutta aika menee nopeesti, kiitos muuton ja uuden työpaikan!  Kun tässä istahdin sohvalle ja mietin tätä minun pakkomielteistä halua saada juuri tietynlainen koira, olen varmaankin ollut ärsyttävä persoona. Mutta edelleenkin tämä onkin minun koira. On monia koiria, mutta tämä on minun.  Ihmiset ympärilläni ovat taas kuten olettaa pystyi, ignooranneet tämän asian tyystin. Ja se olikin odotettavissa. Mieluummin taas tuodaan ne omat murheet siihen ja ulistaan kuin huorat kirkossa. Noh. Selvittäkää ne. Älkää minua vaivatko enää.  On hyvin lähellä idiotismia edes kuvitella että yksikään ihminen joka ei ole ollut täysillä matkassa tämä
Lue lisää