Yövuorolaisen sairaan kauniit mietteet.

Ensimmäinen yövuoro aluillaan ja päässä on taas vaihteeksi miljoona kysymystä! No oikeastaan olenkin onnellinen tästä persoonani puolesta, joka aina kyseenalaistaa ja haluaa löytää vastauksia!

Ensimmäisenä päässä oleva liittyykin ehket juuri keskittymiseen eli fokukseen. Mitä se tämmöinen fokus sitten on?
Tästä toki on monia mielipiteitä, mutta itselle se merkkaa juurikin määränpäähän keskittymistä. Jotkut taas on sitä mieltä että fokus sulkee kaiken muun ympäriltä pois.
En ehket ihan yhdy tuohon juttuun! Ehket meidän alitajunta haluaakin tietyt asiat pois ja me vaan löydetään tie sivuuttaa nämä ns. Turhat asiat.
Ehket meidän pitäisi kuunnellakkin enemmän sitä "tunnetta ja fiilistä"???

Tai noh mistä vitusta minä tiedän😅 tulipahan sellanen fiilis vaan!

"no eihän siinä ole mitään järkeä" lause on itselle sellainen lause että alkaa ihan oksettamaan! Kuka muka meistä on niin hyvä että voi kertoa toiselle, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei?
Toki ihmisen luontohan tässä paljon ratkaisee. Heikommat tai ei niin elämänhaluiset aina ajautuu sille "juujuu kyllä rakas" tielle. Tie joka ei itselleni tule ikinä sopimaan. Ja eihän se ole väärä tie. Ehket joku tarvitsee sen käskijän?

Mutta entä kun sattuukin se että tie ei ollutkaan oikea?
No tämän tarinan kaikki tuntee!

"vittu ihan narsisti oli se tyyppi ja en siis saanu enää käydä missään, enkä tehdä mitään!"

Minne se nuoruus sitten katosikaan? Ai niin sinne sohvan perille ja kämpän ylisiivoamisen taakkaan, vai levähtämiseen? Ja taas, joillekin tämä on taas juuri se oikea tiem

Kun meitä on täällä niin moneksi, niin olisko ihan vaan fiksumpaa että jokainen kulkee sen oman tiensä, ja jos joku kulkee samaan suuntaan, niin sitten homma natsaa!
Ihan vaan nykyisiä avioero tilastoja tuijottaen...

Nyt kun hiljaisuuden keskeltä tätä seuraa ja ihmettelee pienessä mielessään, voi vaan todeta: olen onnellinen juuri nyt, enkä enempää voisi ikinä toivoa 🤟👌