Puolimaratonin matkalla tulleita mietteitä.

Eilen tuli treenikamun kanssa juostua tämä n.20km matka, joka tuntuu nyt olevan aika iso hittilaji. Mukavaa kyllä oli ja mukavalla 140-150 sykkeellä vedettiin koko matka.

Matkalla kuitenkin syntyi hyviä keskusteluja ja niitä jatkettiin vielä illalla lisää.
Päällimmäiseksi taisikin pyörähtää tämä perus ihmissuhteet ja niissä tehdyt virheet. Kun tuo siinä tihkusateessa juoksee toisen kanssa ja kumpikin vielä nauraa, tulee väistämättä mieleen että haluaako enää palata vanhaan?

Ei millään dissauksella mutta ehket tässä on tapahtunut henkistä kasvua ja vaatii tuttaviltaan nykyään eri asioita. Ja jos nämä ei toteudu, ne pitää heivata pois.

Samaan ääneen todettiin että nämä ovat väistämättä riippakiviä, jotka nykypäivän moraalin takia pitäisi pitää kuitenkin matkassa. Mutta miksi? Eihän tämä meitä hyödytä mitenkään. Mehän tässä joudutaan hidastamaan. Mehän tässä joudutaan sinne väkipakolla järjestettyihin illanistujaisiin jossa puolihymyssä kokeillaan selvitä illasta. "Olipas kivaa taas"!

Jos käännetään tämä toisinpäin? Miksi sitä seurustelua ei juuri tehdä Puolimaratonin tai esim. Säkkitreenien aikana? Tai vaikka pyörälenkillä hyvissä maisemissa?

" kaikki haluavat olla petoja, kunnes hoksaavat                                mitä pedot tekevät."



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omia ajatuksia välillä...

vaikeita aikoja.

2 viikon loppurutistus 🙊