Eteenpäin---->
Aina kuulee ihmisten toitottavan suureen ääneen kuinka pelottavaa on olla yksin. Onko hiljaisuus pelottavaa?
Hiljaisuus on petollista. Varsin jos on kasvanut äänen keskellä.
Hiljaisuus ei ole kuitenkaan mykkä, vaan se on täynnä vastauksia.
Hiljaisuus ei ole edes hiljainen, vaan hiljaisuus on mahdollisuus oppia kuulemaan mitä et ehket ennen ole kuullut.
Hiljaisuus on parempi kuin yhdentekevä keskustelu. Sillon ei toista voi satuttaa.
Niin monesti kun me yritetään sulkea omaa ääntämme tai mietteitä huutamalla tai vaikka nappikuulokkeista tulevalla örinähevillä, jokin hiljaisuudesta kuuluva kuiskaus kuuluu kaiken näitten edellä mainittujen yli.
Toki moni blokkaa tämän kuiskauksen ja laittaa naamarin takaisin päähänsä, jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Mutta kun hiljaisuus löytää taas ihmisen, sama kuiskaus kuuluu jälleen.
Meidän pitää oppia luottamaan itseensä.
Onko tämä kuiskaus kenties sielun ääni? Meidän egomme ja ympäristömme, halumme olla sopivia joukkoon, haluaa unohtaa tämän hölmön jutun.
Mutta entäpä se yksi henkilö, joka ei yhtäkkiä teilaakkaan sinua, kun varovasti avaat tätä kuiskausta hänelle?
Niin pitkään kun se kuiskaus on pimennossa, olemme itsekkin pimennossa. Kun saamme ymmärrystä kuiskaukseen ja tukea siihen, avautuukin eteemme maailma josta hyvin monella ei ole minkäänlaista käsitystä.
Maailma jossa sinun syvimmät rajat on rikottu, pelkoja vastaan juostaan hymyssä suin ja ongelmat ratkotaan tuhannen auringon voimalla. Stressiä tulevasta ei ole, koska on tietoisuus siitä että maailma jatkuvaan muuttuu, ja meidän suunta on eteenpäin.
Mennään paikkoihin mitä kuiskauksen blokkaajat eivät ymmärrä. Ja sitä on heille turha selvittää.
"Suurin kysymys joka jokaisen tulee esittää itselleen on: kuka sinä haluat olla ja mikä tekee sinut onnelliseksi? Miten hulluta se ihmisistä kuulostaakin."
-Arnold Schwarzenegger-
Hiljaisuus on petollista. Varsin jos on kasvanut äänen keskellä.
Hiljaisuus ei ole kuitenkaan mykkä, vaan se on täynnä vastauksia.
Hiljaisuus ei ole edes hiljainen, vaan hiljaisuus on mahdollisuus oppia kuulemaan mitä et ehket ennen ole kuullut.
Hiljaisuus on parempi kuin yhdentekevä keskustelu. Sillon ei toista voi satuttaa.
Niin monesti kun me yritetään sulkea omaa ääntämme tai mietteitä huutamalla tai vaikka nappikuulokkeista tulevalla örinähevillä, jokin hiljaisuudesta kuuluva kuiskaus kuuluu kaiken näitten edellä mainittujen yli.
Toki moni blokkaa tämän kuiskauksen ja laittaa naamarin takaisin päähänsä, jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Mutta kun hiljaisuus löytää taas ihmisen, sama kuiskaus kuuluu jälleen.
Meidän pitää oppia luottamaan itseensä.
Onko tämä kuiskaus kenties sielun ääni? Meidän egomme ja ympäristömme, halumme olla sopivia joukkoon, haluaa unohtaa tämän hölmön jutun.
Mutta entäpä se yksi henkilö, joka ei yhtäkkiä teilaakkaan sinua, kun varovasti avaat tätä kuiskausta hänelle?
Niin pitkään kun se kuiskaus on pimennossa, olemme itsekkin pimennossa. Kun saamme ymmärrystä kuiskaukseen ja tukea siihen, avautuukin eteemme maailma josta hyvin monella ei ole minkäänlaista käsitystä.
Maailma jossa sinun syvimmät rajat on rikottu, pelkoja vastaan juostaan hymyssä suin ja ongelmat ratkotaan tuhannen auringon voimalla. Stressiä tulevasta ei ole, koska on tietoisuus siitä että maailma jatkuvaan muuttuu, ja meidän suunta on eteenpäin.
Mennään paikkoihin mitä kuiskauksen blokkaajat eivät ymmärrä. Ja sitä on heille turha selvittää.
"Suurin kysymys joka jokaisen tulee esittää itselleen on: kuka sinä haluat olla ja mikä tekee sinut onnelliseksi? Miten hulluta se ihmisistä kuulostaakin."
-Arnold Schwarzenegger-
Kommentit
Lähetä kommentti