Mene sinä pois, paha maailma.

Joulun ähkystä olotilasta selvinneenä maailma on taas erilainen, kaikki ne asiat jotka viikko sitten oli vielä normaalia, ovatkin nyt suurtakin suurempia mörököllejä ja ylitsepääsemättömiä vuoria.
Joillekkin.

Facebookit ja instagramit notkuvat kohta uuden vuoden lupauksia ja samaan aikaan tulee "minä olen läski mutta eipä haittaa" tai "hyväksyn itseni sellaisena kuin olen" tyylisiä tilapäivityksiä.

Siinä vaiheessa kun maailma meitä lyö(ja sehän muuten lyö) onkin suurin kysymys, liikummeko eteenpäin vai jäämmekö itkemään maahan kun taas sattui.
Tämä päätös vaikuttaa n. 90% tulevaan aikaan.
Ei meille tule helpompaa huomista, jos odotamme ihmettä. Kyllä se pelkästään sitä paremman huomisen rakentamista ja päätös kerrallaan eteenpäin menemistä.

Kipu on suhteellista, väliaikaista, kehittävää ja varsinkin henkisen kasvun kannalta äärimmäisen tärkeää.
Kipu nähdään melkein aina pelkkänä mörkönä, toki myös tämän ymmärrän.
jos elämän suurin haaste on saada pyöräytettyä mehevä new york cheesecake töistä tulevalle miehelle, tai paha maailma pyörii niin että ei kerkeekkään yhtäkkiä 13h yöunia ottamaan.

Entäs sitten kun niitä voimavaroja oikeasti kysytään? Tämän hetken suomi kun on sellainen että ihmisen hyvyys mitataan autoon käytetyn velkarahan määrällä tai kuinka kiiltävä sosiaalisen median panssari sinulla on. Toki myöskin olet vahvempi ja viisaampi kun luet kirjoja, mieluummin kuin katsot leffoja. Ostat luomua, mieluummin kuin halpaa. Noh, moraaliahan sitä ruokakassissa kotiin kannetaan ja onhan se lapsellista tykätä leffoista.
Entä kun nämä kulissit murtuvat?
Sitten kun yhtäkkiä ihmiset oikeasti hoksaavat sinun todellisen sinäsi, siinä vaiheessa voi varmasti siitä luomuketsupista tai kirjasta hakea turvaa, mutta todellisuus on sitä että he jotka kokeilevat päivittäin auttaa ihmisiä, ymmärtää heitä, opastaa heitä tai potkia eteenpäin. Ovatkin yhtäkkiä poissa. Miksi?
Noh, ehkä olisi kannattanut oman hyvyyden julistuksen lomassa kysyä myös heiltä, kuinka menee.
He kuitenkin kävelevät tämän maan päällä reppu täynnä omia huolia ja päälle aimo annos muiden huolia, siitä huolimatta hymyssä suin.

Mutta. Kaikki haluavat olla petoja, kunnes on aika tehdä, mitä pedot tekevät😉

Kun vuodet olette lappaneet tätä kuormaa toisille, ettekä edes siitä selviä yksin, nämä pedot ovat kantaneet moninkertaisen määrän kuormaa. Mutta nyt on petojen aika olla ilman kuormaa, pärjätkää te nyt omillanne, me pärjätään myös😆 good luck.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omia ajatuksia välillä...

Pöytälaatikon vanhoja jorinoita.

2 viikon loppurutistus 🙊