Hyvä kysymys?
Tänään minulta kysyttiin hyvä kysymys.
Eikö pitäisi tuntea kuitenkin vaikka on tasainen mieleltään?
Tunteet jos jaetaan osiin. Esimerkiksi: viha, rakkaus, pelko, epätoivo, ilo, yllättyminen, innostuminen, pettyminen
Oma pää tunteeni on kyllä ilo. Muut ovat sitten omasta mielestäni naamioita, jotka vaihtuvat vuoronperään.
Noh, tunnenko minä? Tunnen toki. Ja varmasti enemmän kuin moni muu.
Mikä minusta tekee sitten tasaisen?
Kysehän ei ole siitä että tunteet tapetaan täysin. Tunteet pitää ymmärtää ja niitä pitää kuormittaa. Sitten voit hallita niitä.
Tunteitten pitää antaa tulla ja mennä, ei kahlia niitä, vaan antaa virrata vapaana.
Tämä pätee myös toisten tunteisiin.
Jos toinen tulee pahalla päällä ja dissaa sinua, mitä teet silloin? Dissaatko takaisin vai annatko olla?
Ajatteles näin. Jos joku tuo sinulle lahjaksi rumimman nuken minkä olet ikinä nähnyt, etkä ota sitä vastaan, kumman se lahja silloin on?
Meidän vallitseva tunteemme määrittää hyvin paljon tulevaa. Pelkäävä ihminen ei uskalla tehdä, vihaava ei halua, iloinen haluaa jatkuvaan ja rakastava seuraa perässä.
Noh, ken lie sitten paras sanomaan että mikä näistä on paras tunne? En minä tiedä.
Vanha intiaanien tarina menee näin.
"Sisälläsi on kaksi sutta, toinen on oikein rauhallinen ja kiltti. Toinen taas ilkeä ja näyttää hampaita. Kumpi susista voittaa?"
Se jota ruokit.
Uskon että kaikille tunteille on syynsä ja tarkoituksensa. Toki jäätävän kokoisen surun keskellä on vaikeaa löytää asioista mitään hyvää, tai kun silmittömästi olet rakastunut, tuskin näet mitään virhettä.
Ehket sitä elämän viisautta onkin juuri se että ymmärretään näitä näkymättömiä asioita, yritetään elää niiden kanssa ja vielä sovussa?
Minulle se riittäisi.
Noh. Pakostakin tulee mieleen että miksi ei vaan tuhottaisi tiettyjä tunteita?
Ihmisessä on vain kaksi asiaa mitkä kannattaa tuhota.
Ensimmäinen on egosi. Ego kun puuttuu peliin, kaikki perustuu sen jälkeen johonkin muuhun mitä oikeasti haluat.
Toinen on se demoni sisällä joka kertoo sinulle ettet selviä yksin. Kun laitamme onnen avaimet toisen ihmisen taskuun, voimme kuolla elämättä päivääkään.
Eikö pitäisi tuntea kuitenkin vaikka on tasainen mieleltään?
Tunteet jos jaetaan osiin. Esimerkiksi: viha, rakkaus, pelko, epätoivo, ilo, yllättyminen, innostuminen, pettyminen
Oma pää tunteeni on kyllä ilo. Muut ovat sitten omasta mielestäni naamioita, jotka vaihtuvat vuoronperään.
Noh, tunnenko minä? Tunnen toki. Ja varmasti enemmän kuin moni muu.
Mikä minusta tekee sitten tasaisen?
Kysehän ei ole siitä että tunteet tapetaan täysin. Tunteet pitää ymmärtää ja niitä pitää kuormittaa. Sitten voit hallita niitä.
Tunteitten pitää antaa tulla ja mennä, ei kahlia niitä, vaan antaa virrata vapaana.
Tämä pätee myös toisten tunteisiin.
Jos toinen tulee pahalla päällä ja dissaa sinua, mitä teet silloin? Dissaatko takaisin vai annatko olla?
Ajatteles näin. Jos joku tuo sinulle lahjaksi rumimman nuken minkä olet ikinä nähnyt, etkä ota sitä vastaan, kumman se lahja silloin on?
Meidän vallitseva tunteemme määrittää hyvin paljon tulevaa. Pelkäävä ihminen ei uskalla tehdä, vihaava ei halua, iloinen haluaa jatkuvaan ja rakastava seuraa perässä.
Noh, ken lie sitten paras sanomaan että mikä näistä on paras tunne? En minä tiedä.
Vanha intiaanien tarina menee näin.
"Sisälläsi on kaksi sutta, toinen on oikein rauhallinen ja kiltti. Toinen taas ilkeä ja näyttää hampaita. Kumpi susista voittaa?"
Se jota ruokit.
Uskon että kaikille tunteille on syynsä ja tarkoituksensa. Toki jäätävän kokoisen surun keskellä on vaikeaa löytää asioista mitään hyvää, tai kun silmittömästi olet rakastunut, tuskin näet mitään virhettä.
Ehket sitä elämän viisautta onkin juuri se että ymmärretään näitä näkymättömiä asioita, yritetään elää niiden kanssa ja vielä sovussa?
Minulle se riittäisi.
Noh. Pakostakin tulee mieleen että miksi ei vaan tuhottaisi tiettyjä tunteita?
Ihmisessä on vain kaksi asiaa mitkä kannattaa tuhota.
Ensimmäinen on egosi. Ego kun puuttuu peliin, kaikki perustuu sen jälkeen johonkin muuhun mitä oikeasti haluat.
Toinen on se demoni sisällä joka kertoo sinulle ettet selviä yksin. Kun laitamme onnen avaimet toisen ihmisen taskuun, voimme kuolla elämättä päivääkään.
Kommentit
Lähetä kommentti