Naruja, kontrollia ja muita seuraleikkejä.

Kello vähän yli neljä ja hörpin kahvia, valmistautumassa aamun juoksulenkkiin.

Kuitenkin ajatukset ovat saaneet sanallisen muodon unien aikaan, joten niitä tässä taas 😊

Meidän pakollinen tarve on koittaa pitää kaikkia nyörejä käsissämme. Haluamme pitää kaiken, ottamatta vastuuta kuitenkaan mistään. Sehän olisi ideaalinen tilanne? Miksi?
Mitä me haluamme saavuttaa tällä?

Olisihan se pirun mukavaa kun olisi kaikkea ja ei mitään vastuuta, sitten vielä pirun hauskaakin samalla. Mutta entä nämä nyörien päässä olevat asiat? Olkoot ne mitä tahansa. Joillekkin oman ego, kaverit, puolisot, vapaus tai vaikka ilo.

Kun meillä on nyörit käsissämme ja hallitsemme näitä kaikkia, niin joku kärsii. Niin hyvin kun me osaamme toisille kertoa että tämä minun juttu on nyt oikea, väistämättä tulee tilanne eteen kun kaikki pyristelee irti naruista. Ja syntyy kaaos.

"Ravistele johtavaa hallintoa ja kaaos on valmis"

Mutta se on myös reilua kaikille.
Kun ihminen hädissään kokeilee saada kaikkea aisoihin, hyvin todennäköistä on, että tunnet sellaista kipua mitä et ole ennen tuntenut.

Tällainen kun on tapahtunut, on kaksi mahdollisuutta. Etsiä äkkiä uudet narut käsiinsä. Tai elää ilman naruja.

Jälkimmäisessä valinnassa on se hyvä puoli, että huomaa kaiken olevan ympärillä edelleen.

Vapaus ei ole sitä että voit mennä kuten haluat ja muut hoitaa vastuun. Vaan vapaus on sitä että pystyt kantamaan vastuusi myös vapaana.
Ilo on kokoajan ollut ympärilläsi, mutta köytettynä naruun.
Ilomme ja egomme ei ole kiinni niistä romu ja muoviläjistä, vaan siitä mistä me nautimme jokaisella henkäyksellä.

Eikä ihmiset käskemällä pysy. Mutta myös sinulle on tullut vapaus luopua ihmisistä jotka eivät tuo sinulle iloa.

Ilman naruja voit myös luottaa itseesi vapaasti, etkä tarvitse ketään niitä todistelemaan.
Iloamme ei enää häiritse se että emme saaneetkaan kaikkea mitä yhdellä sekunnilla olisi pitänyt saada.

Myös kun ilman naruja ollaan, alamme oikeasti tekemään niitä päätöksiä, jotka vievät meitä lähemmäksi iloa, nautintoa ja intohimoa. Kun kenenkään arvostelut eivät enää hetkauta sinua.

Kuhan vaan päästää irti.

Mutta mikä on dilemma tähän toiseen valintaan? Siis uudet narut käsiin?

Jos edelliset narut olivat kiinni käsissäsi, ja ne katkesivat.
Entä jos narut eivät katkeakkaan ja vetäjänä on hevonen?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omia ajatuksia välillä...

Pöytälaatikon vanhoja jorinoita.

2 viikon loppurutistus 🙊