Itkuhuutovalitus

Pakkaspäivien saapuessa onkin hyvä hetki seurata kahvipöytäkeskusteluja, jossa suomalainen negatiivisuus nostaa päätään. Ja paras mahdollinen smalltalk.

"Vittu kun on niin kylmä että vituttaa"
Kuuluu henkilön suusta joka valitti kesällä hellettä, syksyllä pimeyttä ja joulun aikaan lumisadetta.

Vaikka suuri osa ihmisistä napisevat innoissaan, asiasta kuin asiasta, oma päätökseni on olla iloinen ja tyytyväinen.
Joskus nuorena olin työharjoittelussa paikallisessa hirsityön entisöimiskohteessa. No sellanen tosi nätti paikka keskellä niemen kärkeä ja kuuma kesäpäivä. Siinä talon vanha isäntä tuli kasaamaan kaatunutta halkopinoa.
Tuumasi vaan että 7. Kerta kun tänä vuonna tämä pino on kaatunut.

Siihen nelikymppinen työkaveri tuumasi heti että hän olisi kyllä nakellut halot mehtään jo jossain vaiheessa.

Tämä lähemmäs 90 vuotias ukkeli vaan tuumasi rauhallisella äänellä: helpolla on elämä sinut päästänyt jos yksi halkopino on iso ongelma.

Siitä hetkestä asti olen päättänyt olla mieluummin hiljaa, kuin valittaa asioista mihin en voi mitenkään vaikuttaa.

Vaikka aina on mukava höpötellä jonkun kanssa, tällanen negatiivisuus tarttuu niin pahasti, salakavalasti ja yhtäkkiä huomaatkin että samaa harrastat itsekkin.
Kun joka aamu päätät että tästä päivästä tulee hyvä, niin ei se postin haku pakkasessa tai aamukahvin maidon puuttuminen tunnu enää isolta asialta.
Täällä on jokaisella oikeus päättää elämästään ja millä mielin täällä ollaan. Jokin harha on vaan ihmisillä. "Kun oon sitten joskus onnellinen".

Onni on tie, ei määränpää😉