Omia ajatuksia välillä...
4.6 lähtevä lento. Reilu 2kk vielä tallustetaan Suomen maalla ja minulla on hyvä olla.
En tiedä onko tämä jotain ihmislauman kevätmasennusta vai mitä, mutta hyvin monella muulle ei tunnu asiat olevan samanlailla.
Mutta heistä en puhukkaan nyt. Vaan minusta. Minun pääni rikkauksiin kuuluu juurikin tällainen pienestä asiasta täysillä nauttiminen.
Hyvänä esimerkkinä toimii meidän työpaikan lemmikki varis! Suurta iloa tuottaa tämä tyyppi joka minut aina etsii kentältä ja nälkäisenä lehahtaa viereen kävelemään.
Keväässä on itselle niin paljon hyvää. Toisaalta mukava nähdä myös ihmisiä kun he ovat koloistaan kaivautuneet ulos, mutta miten paljon ihmisiä, yhtä paljon draamaa. Noh, draamaa kestää hyvin jos henkilö antaa takaisin myös.
Tämän takia juurikin on hyvä potkia pois kaikki ne jotka eivät takaisin anna. Ja olen edelleen paljon vahvempi tämän päätöksen kanssa.
Pahan ihmisen maineesta saan vieläkin varmasti nauttia ja se on minulle täysin OK. Toisaalta ne jotka minut tuntee, saattavat olla eri mieltä.
Mutta hei, niitä ei montaa ole, eikä tarvitsekkaan olla.
Keväässä on sekin hyvä puoli että voin hyvillä mielin istahtaa hieman pidemmäksi aikaa tupakille, eikä tarvitse olla wurthin kylmävaate kerrastoa päällä.
Ja ajatus siitä että kesä tulee olemaan taas äärimmäinen seikkailu ja uutta täynnä, lämmittää myös minun mieltä. Ei tarvitse lähiökapakassa olla elämän viisauksia latelemassa ja kuunnella sitä ihmetystä että pohjois-suomi ei olekkaan maailman napa!
Ihmetyksiä on myös. En ymmärrä sitä miksi ihmiset kuluttavat energiaansa siihen että toivovat että asiat olisi paremmin. Maailman turhin asia minun mielestä. Te teette maailmanne, sen vaikeudet ja onnistumiset.
Mistä ihmisillä herää luulo, että kaikilla muilla on helpompaa? Ja kaikki onnistuvat kerralla?
Epäonnistua pitää sen takia, että opimme ymmärtämään sitä, ja varsinkin sen takia että opimme yrittämään uudelleen.
Tapahtuma suosii valmistautunutta. Eihän kukaan voi olettaa että osaa tehdä työnsä heti oikein, tai seistä käsillään tuosta nuin vaan.
Joka ei oleta, etsii monesti keinon. Joka olettaa ja epäonnistuu, jää monesti sikiöasennossa pyörimään maahan ja osoittaa sormella muita.
Toinen mikä ihmetyttää, niin syyt olla tekemättä jotain. Miksi ei sitten ole ikinä syytä tehdä jotain tuplasti? En osaa sanoa tähän muuta kuin.
"good luck"
No se ihmetyksistä. Ja oli miten oli. Kesä tulee väistämättä. Jussi-varis tulee saamaan aina ruokansa ja minä hyppään 4.6 koneeseen.
Nämä on faktat. Ja kaikki minun tiet johtaa sinne. Ja nämä asiathan syntyi itsestään. Ei sen takia että suunnittelin, pysyin suunnitelmassa enkä antanut kenenkään sitä häiritä tai sotkea😏
En tiedä onko tämä jotain ihmislauman kevätmasennusta vai mitä, mutta hyvin monella muulle ei tunnu asiat olevan samanlailla.
Mutta heistä en puhukkaan nyt. Vaan minusta. Minun pääni rikkauksiin kuuluu juurikin tällainen pienestä asiasta täysillä nauttiminen.
Hyvänä esimerkkinä toimii meidän työpaikan lemmikki varis! Suurta iloa tuottaa tämä tyyppi joka minut aina etsii kentältä ja nälkäisenä lehahtaa viereen kävelemään.
Keväässä on itselle niin paljon hyvää. Toisaalta mukava nähdä myös ihmisiä kun he ovat koloistaan kaivautuneet ulos, mutta miten paljon ihmisiä, yhtä paljon draamaa. Noh, draamaa kestää hyvin jos henkilö antaa takaisin myös.
Tämän takia juurikin on hyvä potkia pois kaikki ne jotka eivät takaisin anna. Ja olen edelleen paljon vahvempi tämän päätöksen kanssa.
Pahan ihmisen maineesta saan vieläkin varmasti nauttia ja se on minulle täysin OK. Toisaalta ne jotka minut tuntee, saattavat olla eri mieltä.
Mutta hei, niitä ei montaa ole, eikä tarvitsekkaan olla.
Keväässä on sekin hyvä puoli että voin hyvillä mielin istahtaa hieman pidemmäksi aikaa tupakille, eikä tarvitse olla wurthin kylmävaate kerrastoa päällä.
Ja ajatus siitä että kesä tulee olemaan taas äärimmäinen seikkailu ja uutta täynnä, lämmittää myös minun mieltä. Ei tarvitse lähiökapakassa olla elämän viisauksia latelemassa ja kuunnella sitä ihmetystä että pohjois-suomi ei olekkaan maailman napa!
Ihmetyksiä on myös. En ymmärrä sitä miksi ihmiset kuluttavat energiaansa siihen että toivovat että asiat olisi paremmin. Maailman turhin asia minun mielestä. Te teette maailmanne, sen vaikeudet ja onnistumiset.
Mistä ihmisillä herää luulo, että kaikilla muilla on helpompaa? Ja kaikki onnistuvat kerralla?
Epäonnistua pitää sen takia, että opimme ymmärtämään sitä, ja varsinkin sen takia että opimme yrittämään uudelleen.
Tapahtuma suosii valmistautunutta. Eihän kukaan voi olettaa että osaa tehdä työnsä heti oikein, tai seistä käsillään tuosta nuin vaan.
Joka ei oleta, etsii monesti keinon. Joka olettaa ja epäonnistuu, jää monesti sikiöasennossa pyörimään maahan ja osoittaa sormella muita.
Toinen mikä ihmetyttää, niin syyt olla tekemättä jotain. Miksi ei sitten ole ikinä syytä tehdä jotain tuplasti? En osaa sanoa tähän muuta kuin.
"good luck"
No se ihmetyksistä. Ja oli miten oli. Kesä tulee väistämättä. Jussi-varis tulee saamaan aina ruokansa ja minä hyppään 4.6 koneeseen.
Nämä on faktat. Ja kaikki minun tiet johtaa sinne. Ja nämä asiathan syntyi itsestään. Ei sen takia että suunnittelin, pysyin suunnitelmassa enkä antanut kenenkään sitä häiritä tai sotkea😏
Kommentit
Lähetä kommentti