Teetä ja ei sympatiaa.

Ja tässä minä taas seison, hetkenä jolloin voisin niin mielelläni istahtaa koirieni kanssa lattialle ja saada heiltä voimia olla vahva.

Päätös muutosta ottikin niin hyvin tuulta alleen että kolmen viikon päästä on uusi paikka alla. Uusi työ ja toukokuussa uusi koiranpentu. Hitosti tekisi mieli taas luovuttaa. Mutta silloin olisin kuin kaikki muut. En ole "kaikki muut", olen minä.

Toki järkevä ihminen hyödyntäisi tukiverkostoaan ja hymyssäsuin ihanasti muutetaan 600km kavereitten avustuksella ja sitä ennen läksiäiset jossa kaikilla on niin hauskaa.

Minun tapa on tehdä kaikki yksin. Ehket jopa rituaalin tapainen tämä fiilis on. Tässä tilanteessa punnitaan hyvin vahvasti haluanko minä tätä. Kuin niin moni täällä hevon korvessa onkin joskus laatinut sen elämänsä suunnitelman ja yhtäkkiä huomaa että siinä työnnellään fiskarsin lumentyöntimellä pihatietä puhtaaksi lumesta, vanhat talvikamppeet päällä ruvetaan nojaamaan työntimeen ja päähän pälkähtää ajatus, näinkö tämä meni minun vanhemmillani?

Tuon ajatuksen muistaessani minun on kovin helppoa jatkaa suoriutumista, jatkaa kohti uutta ja tuntematonta, tietäen ettei kukaan ole siellä vastassa, eikä kukaan seiso rinnallani sillon kun apua tarvitsen. Ja syy näihin valintoihin löytyy ihan vaan omasta jääräpäisyydestäni. Hintana tälle toki on monta vihaista ilmettä ja puolituttujen spekulointia että "se taas teki sitä ja tätä ja siitä ei kuulu ja plaa plaa plaa". Asia on nyt vaan niin että nämä on niitä hetkiä jolloin mitataan voimavarat.

Vaikka minun tie on yksinäinen, se on suunniteltu niin että minä jaksan tämän tehdä yksin. En vaan tarvitse muita tähän. En sillä ettenkö apua haluaisi, vaan sillä että ihmiset tulee minun luo reppu täynnä murheita. Pitäkää murheenne nyt, selvitkää niistä, oppikaa niistä, eläkää niiden kanssa.

Kuitenkin jos ajattelee asioita vaikka kesäkuulle, tiedän sydämessäni sen että seison yksin uuden koiran kanssa meren rannassa, ei mitään ympärillä. Pelkästään jakamaton huomio uuden lauman jäsenen kanssa. Siinä vaiheessa tiedän että minä olen oikealla tiellä.

Siinä on sitten hyvä hetki huokasta ja uhrata hetki aikaa sille ajatukselle, että MINÄ OLEN TÄMÄN YKSIN TEHNYT ✌️🤭